Selkäytimen magneetissa ei siis näkynyt mitään, ja edellistä tekstiä kirjoittaessani olin tuskaisan epätoivoinen siitä, kuinka kukaan ei välitä tai tajua tai halua auttaa... Epäilin hetkittäin jo omaa mielenterveyttänikin, voisiko olla mahdollista että olen hullu? Eivät luulosairaatkaan tajua olevansa luulosairaita, eli olenko minä sellainen? Nämä ajatukset pyörivät mielessä useita päiviä mutta lääkärin ohjeiden mukaan nostin Lyrica 75mg annostusta niin että otin sitä pelkän illan sijasta myös aamulla. Se sulattikin kivut parin päivän kuluessa, mikä ei sinänsä auttanut pohdintojani hulluudesta, mutta oli mieltäylentävää saada hengähtää hetki ilman kipuja!

Melko nopeasti kuitenkin huomasin että kotona alkoi tapahtumaan outoja asioita, ja vain minä olin voinut tehdä ne... En vain muistanut tehneeni mitään. Olin kuin omassa kuplassa, ulospäin ihmisille vaikutti että olen ihan skarppi mutta todellisuudessa en kuullut mitä he minulle sanoivat ja puhuinkin ihan väärillä sanoilla tajuamattani sitä itse.

Muistikatkosten lisäksi kaikki eiliset olivat sumua, en osannut kertoa eilisestä mitään ennenkuin minua muistutettiin siitä mitä oli tapahtunut. 2 lapsen kanssa tämä tuntui äärimmäisen surulliselta, kadotanko minä nyt kaikki päivät heidän kanssaan, ja lisäksi olin huolissaan miten lääketokkuraisuuteni ja sekoiluni vaikuttaa heihin. Olinko minä nyt sellainen lääkehuuru-äiti??? EI EN SUOSTU OLEMAAN, aivoni huusivat mutta todellisuudessa olin silti onnellinen kun kivut olivat siedettävällä tasolla.

Sitten alkoi oudosti pienestäkin rasituksesta sydän hakata, rintaa puristaa ja pää meni tokkuraiseksi ja kevyeksi ja maailma vain pyöri. Nämä kohtaukset menivät välillä ohi hetkessä kun menin makuulle, mutta toisinaan se jatkui parikin tuntia rasituksen tai kovan tunnepurkauksen jälkeen. Nämä kohtaukset lopulta olivat niin pelottavia että varasin taas ajan lääkäriin silläkin riskillä että "hulluusasteikkoni" nousisi, ja lääkäri puolitti Lyrica annokseni ja pyysi minua seuraavalla viikolla takaisin jotta selvitetään mitä muuta lääkettä hän voisi minulle määrätä, eli nyt olen ollut 2 päivää vain ilta-lyricalla ja pää on selvempi, mutta pyörrytyskohtaukset jatkuvat ja mikä pahinta, kivut ovat palanneet ja helvetillisiä ovatkin... miten sitä voikin ihminen parissa viikossa jo unohtaa kuinka kovaa voi sattua!!! Tuntuu kuin ristiselkä olisi tulessa ja se korventaisi jo vatsankin puolelle syöden ja nakerrellen sisuksiani pikkuhiljaa, lisäksi oikea olkapää on erittäin äkäinen ja tuntuu tulehtuneelta ja erittäin tuskaiselta. Polvet ovat nestettä täynnä ja eilen illalla mieheni huomasi että polven alapuolella sisäsivulla on sellainen 7cm kertaa 10cm laaja alue joka on aivan täynnä nestettä ja jalka näyttää epämuodostuneelta tuon "paiseen" takia, tämä siis oikeassa jalassa... Mieli huutaa vaan että mitä minulle tapahtuu????

 

Nyt kun ne lemppasivat minut neurologiselta, on sieltä kuitenkin tosiaan laitettu asioita eteenpäin, silmäpolille tuli aika 4.4 jossa tarkistetaan tuon pceudotumor cerebrin aiheuttamia tuhoja silmien alueelle... eli kyseessä on vanhan sairauden kontrollia koska nämä kivut herättivät tosiaan tuon uinuvan aivopainetaudin joka pahimmillaan sokeuttaa.

Sitten tuli ilmoitus että erikoislääkäri on tutkinut paperini ja todennut että tarvitsen FYSIATRIN käynnin mutta sinne on 3kk jono, ja aika tulee myöhemmin postissa... eli sinne siis pääsen joskus kesäkuussa. (voi huh huh...)

Ja tämä mielenkiintoisin käänne oli se, että tammikuussa teetettiin jotkin vuorokausivirtsa-seurannat sekä verikokeet joiden perään olen kysellyt kaikilta lääkäreiltä ja saanut vain ympäripyöreitä vastauksia hormoneista ja arvoista joissa on jotain mutta ei pahasti mitään ja kaikki näyttää silti normaalilta, niin nyt tuli yhtäkkiä ilmoitus uusita vuorokausivirtsa kokeista ja verikokeista endokrinologian poliklinikalta ja kun soitin sinne kerrottiin että ovat samat kokeet kuin tammikuussa, mutta ei suostunut täti kertomaan mitä varten ne teetetään taas, sain kyllä kalastettua tietoa että osa tutkittavista jutuista on: parathormooni, kortisoli (tai korsoli, en tiedä kuulinko oikein), ja joku aldosteroli... tutkin hieman netistä ja löysin paljon munuaisiin liittyvää aineistoa... mutta näiden kokeiden jälkeen minulle on siis varattu aika vielä endokrinologille 13.4 jolloin toivottavasti saan jotain vastauksia... En jaksaisi enään lisää kysymyksiä, joten ajattelin että otan ketjua ja lukon mukaan siltä varalta että eivät löydä mitään tai tutki kunnolla, köytän itseni sinne penkkeihin ja en lähde ennenkuin minulle kerrotaan mikä on vialla!!! Otan vaikka sen yhdensuunnan lipun sinne kellokoskelle jos ei muu auta ;)

 

Huh, kylläpä taas helpotti purkaus... edelleen kaipaan kyllä kohtalotovereita, epätoivoissani jo suunnittelen jopa keskustelupalstalle kirjoittamista...

Kevät tulee, mutta minä en ole valmis!!!